Vieraan ihmisen tuki

Pikkukakkonen on nyt 9kk vanha ja neuvolassa huolestuttiin kun istuminen ei suju ja kropan hallinta on muutenkin puutteellista. No saimme lähetteen lasten fysioterapeutille ja vielä samalle jolla kävin ekaerityisenkin kanssa kun hänen ollessa 4kk huomattiin että liikkuminen ei oikein suju ja hän on kovin varautunut ja levoton..

Kävimme fysioterapeutilla ja hän sanoi että pikkukakkosen kropanhallinta on selvästi puutteellista ikäisekseen ja treenata pitää alkaa mutta istuminen ei ole niinkään oleellista vaan pyritään ennemmin kohti konttaamista. Hän myös sanoi että pikkukakkosen kuntoutus kotona tulee olemaan erittäin haastavaa ja vaikeaa. Fysioterapeutti oli hyvin selkeä ohjeissaan ja  antoi minulle uusiakin aikoja. Huomasin loppua kohden kokevani lievää ahdistusta ajatuksesta "minulla onkin 2 erityislasta" joka yritti hiipiä mieleeni.

Kokosin kuitenkin itseni ja fysioterapeutin ohjeita kertaillen painuimme terapiahuoneesta käytävälle pukeutumaan.

Käytävän toisessa päässä oli siivooja vaunuineen ja hän lähti kulkemaan käytävällä meitä kohti siivouskärrynsä kanssa. Siivoojan ollessa lähempänä väistin pyysin anteeksi että tukin käytävän ja tein hänelle tilaa mutta hän sanoikin että oli menossa pukuhuonetiloihin jotka olivatkin viereisen oven takana. Hymyilin hänelle ystävällisesti ja hän oli menossa pukuhuonetilaan mutta pysähtyi ja katsoi minuun ja sanoi " Kaikki järjestyy kyllä! Siunattua joulua sinulle!"

En ollut ulospäin mitenkään näyttänyt henkistä hätääni mutta jotenkin siivooja tiesi että muutama rohkaiseva sana olisi nyt tarpeen. Oloni oli hieman hölmistynyt koska siivooja sanoi jotain niin odottamatonta ja kutenkin niin osuvaa. 

Mielenikin oli paljon levollisempi tilanteen jälkeen, ahdistus oli poissa ja luotto siihen että asiat oikeasti järjestyisivät oli suurempi.

Tapaus muistutti minua myös siitä miten joku oma pieni teko tai puhuminen voi olla vieraalle ihmiselle valtavan arvokasta! 

Hyvää viikonloppua teille kaikille! <3