Puheeksi tuli asuntomme vuokriemme suuruudet ja onko minulla mielenkiintoa muuttaa vastapäätä olevaan vapaana olevaan kolmioon joka on ollut tyhjillään kesästä saakka. Sanoin että siinä kolmiossa on vuokra 930e että ei meillä ole moiseen varaa eikä mielenkiintoa ja kerroin että nykyiset asumiskulumme kaksiossa ovat 728e autopaikan kanssa.
Hänen kaksiossaan vuokra oli hieman edullisempi 670e luokkaa mutta sanoi että kun hän on eläkkeellä ja saa asumistukea hieman alle 300e ei rahat nyt sairaana riitä kun on taksimaksuja ja lääkkeitä ostettava, rahat loppuvat pari viikkoa ennen aikojaan ja mies jonka kanssa hän ei asu yhdessä rahottaa loppukuun.
Hän jäi eläkkeelle hieman ennen sairastumistaan ja oli mielestään aivan valmis jäämään, en tiedä olisiko jatko mahdollisuutta töihin ollutkaan. Mietin vain miten ahdistavalta ajatus tuntui itsestäni, viimein eläkkeellä ja raha riitä mitenkään elämiseen ja terveenäkin joten kuten jos ei satu mitään!
Se että sairaanakin pitää pyörittää kirpputoria että saa rahaa ei tunnu todellakaan tulevaisuudelta jonka itselleni tai lapsilleni haluan.
Lapseni hajotti valaisimen tässä paripäivää sitten ja olen miettinyt uuden ostamista mutta nyt ei tee mieli ostaa kyllä yhtikäs mitään vaan tuli vielä kamalampi vimma saada extra rahaa.
Oli herättävä maanantai!
Hyvää ja valoisaa viikkoa teille kaikille!
Mampsu
Kurja kuulla näitä tarinoita.. Vaikka yhdelle tuollainen vuokra on kyllä mahdottoman suuri! helsingin kantakaupungissa tietysti paljon isompiakin yksiöiden vuokria...
VastaaPoistamuistelen kyllä että hän jäi ihan mielellään työelämästä pois että voi olla että tilanne vakautuukun hän saa itsensä terveeksi. Täällä voisi asua halvemmallakin mutta veikkaan talon yhteisön pitävän häntä täällä eikä muutto haluja olevan. Oli hyvä herätys taas itselleen...
Poista